MEHILÄISTEN SEMIOKEMIKAALIT
Mehiläiset ovat sosiaalisia hyönteisiä, joten on luonnollista, että niiden elämää säätelee iso ja kemiallisesti monimuotoinen ryhmä semiokemikaaleja. Niihin kuuluu esimerkiksi estereitä, karboksyylihappoja, terpeenejä, ketoneja ja alkoholeja. Mehiläisten semiokemikaaleihin liittyvää kirjallisuutta on julkaistu 1950-luvulta lähtien. Muutaman viimeisen vuoden aikana on kuitenkin huomattu mehiläisten kemiallisen viestinnän olevan paljon oletettua monimutkaisempaa. Mehiläisten kemiallisen viestinnän monimutkaisuus johtuu useiden feromonien synergiavaikutuksista sekä yhden feromonin useasta samanaikaisesta käyttötarkoituksesta. Mehiläisten kemiallisesta viestinnästä tarvitaan lisätutkimusta.
Taulukkoon 1 on kerätty osa hunajamehiläisen semiokemikaaleista ja niiden vaikutuksia käyttäytymiseen. Monet hunajamehiläisen hälytysferomoneina toimivat semiokemikaalit ovat estereitä ja alkoholeja. Mehiläisten kemiallinen viestintä on vahvasti kuningatarpainotteista.
Taulukko 1. Osa hunajamehiläisen semiokemikaaleista ja niiden vaikutus käyttäytymiseen
Kuva 1. Mehiläinen keräämässä kurtturuusun siitepölyä (Suomen Mehiläishoitajien Liitto)